Eddan jumalrunot

Kuvaus

Runo-Eddana tunnettu kokoelma muinaisskandinaavista runoutta on pohjoiseurooppalaisen perinteen merkittävämpiä talletuksia, joka nousee niin kirjallisissa, kulttuurihistoriallissa kuin myös henkisessä merkityksissä tähdeksi maailmankirjallisuuden kartalle. Kokoelman runot muodostavat tärkeän tietolähteen pohjoisen mytologian tutkimuksessa. Ne ovat harvoja säilyneitä kirjallisia dokumentteja, jotka luovat valoa germaanisten kansojen moraaliin, elämänkatsomukseen ja muinaiseen uskontoon.

Runo-Eddan eli Vanhemman Eddan runoelmat voidaan jaotella sisällöltään kahteen runojen päätyyppiin: jumalrunoihin ja sankarirunoihin. Käsillä olevaan teokseen on koottu Runo-Eddan jumaltarustoa kuvaavat runot.

Aale Tynnin oivaltava suomennostyö Runo-Eddan parissa on vertaansa vailla. Teoksessa on mukana suomentajan laatima johdanto ja laajat runojen selitysosuudet.

Klassikkoteoksen henkeä mukailevan kuvituksen on tehnyt taiteilija Veera Pitkänen.

Majesteettisen alkurunon maailmanlopputunnelmista siirrytään opetusrunoihin, seuraa sananparsien viisautta, burleskin humoristista sanailua, jopa skandaalikronikkaa, seikkailutarinoita, sukuluetteloita, romanttisia rakkausballadeja. Mielikuvituksen rikkaudessa skandinaavien jumaltarut ovat hyvin verrattavissa kreikkalaisiin jumaltaruihin. Keskeisenä aiheena, jonka ympärillä Eddan mytologiset runot liikkuvat, on jumalten ja jättiläisten maailmain vastakkaisuus, heidän keskinäiset kilpailunsa ja taistelunsa. On voima ja vastavoima, joiden välinen jännitys on alati tunnettavissa. Jumalat tietävät lopullisen tuhonsa, mutta he eivät epäröi: he ovat valmiit taistelemaan viimeiseen asti.