Aamunkoiton portit : progressiivinen rock 1967-1979

Kuvaus

Miten Moody Blues, Procol Harum ja Soft Machine uudistivat rockin ilmaisua 1960-luvulla? Millainen oli Genesiksen, Pink Floydin, Jethro Tullin ja Yesin ensimmäinen vuosikymmen progen eturintamassa? Matti Pajuniemen kesäkuussa 2013 ilmestyvä Aamunkoiton portit: progressiivinen rock 1967-79 on ensimmäinen suomenkielinen kattava tietokirja taiteellisesti kunnianhimoisen rockin kehityksestä ja kultaisista vuosista. Pääosassa on 206 albumia yli 150:ltä artistilta, minkä lisäksi kirjassa esitellään lyhyesti parisataa muuta artistia kymmenistä eri maista. Lähes 400-sivuinen, albumikansin kuvitettu Aamunkoiton portit tarjoaa yleistajuisen johdatuksen monitahoiseen genreen ja sen maineikkaimpiin saavutuksiin sekä kartoittaa myös vähemmän tunnettuja polkuja Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Siksi se on käyttöarvonsa pitkään säilyttävä perushankinta kaikkein edistyneimmillekin progeharrastajille. Kirjassa kerrotaan innostavasti millaista musiikkia tehtiin Canterburyssa ja miten kaikkein persoonallisimmatkin soolohankkeet täydentävät brittiprogen kokonaiskuvaa. Millaisia muotoja sai Saksan krautrock tai sinfoninen proge? Mitä muita italialaisbändejä kannattaa kuunnella kuin PFM:ää ja Bancoa? Entämitkä yhtyeet olivat Ranskan, Alankomaiden, Itä-Euroopan, Pohjoismaiden, Yhdysvaltain tai Kanadan tunnustetuimpia progetaitureita ja mitkä unohdettuja pikkuhelmiä? Kaiken tämän ja paljon muuta löydät Aamunkoiton porteista, jonka kirjoittaja on harrastanut progressiivisen rockin kuuntelua teini-iästä alkaen ja suosii laaja-alaista näkemystä progen genrestä; niinpä kirjassa huomiodaan myös folk-rockiin, elektronimusiikkiin ja fuusioon kytkeytyviä artisteja.